Vanhan kartanon tulipalo ja muita muistelmia lapsuudesta

Padasjoen kirkolla laivarannassa asuva 86-vuotias Aune Leppänen, s. Nieminen, eli lapsuutensa rippikouluikään asti Vanhassa kartanossa (nykyisin Multatöyryn alue), joka siihen aikaan oli Ansion kartanon erikseen viljelty ja asuttu sivutila ja jossa hänen isänsä, Severi Nieminen oli vuosikymmeniä tilanhoitajana ja äitinsä Amanda karjanhoitajana. (Kasiniemen Sanomien n:rossa 3 on kuva tilan rakennuksista vuodelta 1919.)

Aune Leppäsellä ovat lapsuudenajan tapahtumat hyvin muistissa ja hän kertoili vanhoista ajoista seuraavaa:

Uusi asuinrakennus oli vielä hiukan keskeneräinen, mutta perheemme asui siinä jo vuodesta 1919 alkaen. Tilalla hoidettiin Ansion nuortakarjaa ja oli kaksi karjasuojaa, Ylänavetta ja Alanavetta. Myös Seppälän ja Taipaleen peltoja viljeltiin Vanhasta kartanosta käsin ja sen vuoksi Seppälässä asui Ansion muonamies Johannes Järvinen ja Taipaleessa taas Eemeli Niemi. Ranulaksi kutsutussa rakennuksessa asui pitkiä aikoja kartanon räätäli. Eräänä tammikuun päivänä 1920 olimme pikkusisareni Meerin kanssa kaksin kotona, kun huomasin tulenlieskojen lyövän yläkerrasta. Ryntäsimme ulos pakkaseen lähes avojaloin. Olin niin hätääntynyt, etten ymmärtänyt juosta navetalle tai Ranulaan, vaan lähdin viemään Meeriä puolen kilometrin päässä olevaan Seppälään. Kun aikuiset huomasivat tulipalon ja kun meitä ei näkynyt missään, uskoivat he pahimman tapahtuneen. Seppälästä lähti kuitenkin apua palopaikalle ja niin helpottava tieto meistä kulki vanhemmillemme. Äitini oli Kyynäröjärven tyttäriä ja sen vuoksi meidät lapset vietiin sinne tilapäiskotiin enoni Eetu Kyynäröjärven ja hänen vaimonsa Even hoitoon.

Vasemmalla Aune,veli Kalle, äiti Amanda pikkusisar Hilkka sylissään, Eve Kyynäröjärvi, Meeri, Eetu Kyynäröjärvi ja isä Severi.

Aune Leppänen muisteli monen monia muitakin lapsuudenajan tapahtumia:

— Kasiniemen koulussa oli jo silloin opettajana Kalle Halonen ja erityisesti on jäänyt mieleeni keväiset lakaisutalkoot Ansiossa, jonne oppilaat marssivat opettajan perässä kotoa tuodut luudat olalla. Talkoolaisille tarjottiin hernekeittoa ja pannukakkua.

— Pyhäkoulunopettajina minulla olivat Mäntylän Eenokin vaimo ja Vainiorannan Elsa.

— Jouluna Ansion isäntäväki tuli tuomaan lahjoja ja "pikku-Ario" oli pukkina.

— Pellolla olimme työssä aivan pienestä pitäen. Puimakonetta pyöritti kahden hevosen voimalla hevoskierto ja olin pikkutyttönä monena kesänä tässä tehtävässä toista hevosta ajamassa.

— Ruhansillalla pidettiin tansseja ja soittajana oli useimmiten Ranniston (Sumasen) Kalle. Niemelän ja Taipaleen välisillä kallioilla poltettiin usein keväisin "tulia".

— Kasiniemen ensimmäinen huvilarakennus oli Puuksamessa, jossa kesää vietti Renholmin perhe. Tyttäret Gunvor ja Rita olivat ikätovereitani ja hyviä ystäviä. Odotin aina keväisin heidän tuloaan. Kun halusimme tavata toisiamme, meillä oli sellainen tapa, että menimme rantaan soittamaan lehmänkelloa, joka kuului lahden yli toinen toisillemme.
  Puuksamen väkeä varten tuotiin aina kesäksi Ansiosta "tippamaidossa " oleva lehmä, joka oli äitini hoidossa.
  Tohtori Renholm oli hyvin innokas kalastaja, varsinkin pitkälläsiimalla. Tyttöjen kanssa keräsimme kastematoja Vanhan kartanon pelloilta. Soutajana hänellä oli useimmiten Seppälän Aapi.

— Tervalahdessa asunut Alfred Majamäki, Alpree, teki usein kaikenlaista remonttia Puuksamessa. Kun tohtori Renholm kysyi, paljonko Alpree ottaa palkkaa, niin Alpree sanoi: Jos minä sokeritopan verran (tai muuta vastaavaa). Pulma syntyi siinä, kun Renholmilla ei ollut tuntumaa sokeritopan tai muiden ruokatarvikkeiden hintaan.