|
|
Lähtö kodista 60 vuotta sittenTalvisodasta on kulunut 60 vuotta. Sodassa mukana olleiden rivit ovat jo kovin harventuneet. Harvenemassa ovat jo niidenkin rivit, jotka olivat lapsia siihen aikaan. Raimo Selonen, Seppälän Raimo, oli Talvisodan aikaan seitsemänvuotias karjalaistilan poika Valkjärven pitäjästä. Tilaa omistivat siihen aikaan Raimon isovanhemmat, äijä (eli vaari) Jooseppi ja mummu Helena, mutta myös Raimon oma perhe, isä Einar, äiti Hilma, Raimo ja pikkusisko Maiju asuivat tilalla, niin kuin eräät muutkin sukulaiset. Raimo muisteli Talvisodan aikaa: Sota oli jo syttynyt ja isäni ja setäni olivat sotapalveluksessa, kun eräänä joulukuun iltana kotiimme tuotiin ankara määräys: "Yön aikana on siirryttävä Vuoksen yli ja mukaan saa ottaa sen, mitä rekeen mahtuu. Karja on jätettävä". Pikkupoika ei tajunnut tilanteen vakavuutta, vaan tuntui aivan kuin oltaisiin seikkailulle lähtemässä ja rekeen oli mukava istua, kun päälle oli puettu monen monta vaatekertaa, housuja ja villapaitoja. Mieleeni kuitenkin jäi, enkä sitä oikein ymmärtänyt, kun mummu pakkasi isän ja Väinö-sedän pyhävaatteita mukaan, niin äijä sanoi: turhaan pakkaat, ei meillä ole enää poikia. Yön aikana siirryttiinkin Vuokselaan kahdella hevosella. Toista ajoi äijä ja toista äitini. Siellä oltiin muutama päivä ja miehet kävivät vielä muutaman kerran ruokkimassa eläimiä, kunnes tuli kielto, ettei enää saa mennä Sotilaat toivat aikanaan niin meidän kuin muidenkin karjaa, sikäli kuin kykenivät. Vuokselasta matka jatkui monen hevosen kolonnassa eteenpäin länteen. Yöksi pääsimme majoittumaan taloihin, joista saimme myös ruokaa. Kauhun hetkiä koin muiden mukana eräänä päivänä, kun kaksi lentokonetta ilmestyi matkalaisten yläpuolelle. Paniikki valtasi meidät. Vastaan tuli samanaikaisesti armeijan auto, josta nousi mies huutaen niin lujaa kuin ikinä jaksoi: "Rauhoittukaa, ne ovat omia koneita." Suojaksemme oli näet lähetetty kaksi hävittäjää, jotka kaartelivat yläpuolellamme. Muistaakseni Kirvussa pääsivät äiti ja lapset junaan, joka kuljetti meidät Humppilaan. Siellä majoituimme monien muiden perheiden kanssa Rukon talon tavattoman suureen pirttiin. Jonkin ajan päästä pääsimme kymmenkunnan muun ihmisen kanssa pienen pieneen autiomökkiin, jossa asuimme sodan loppuun. Sodan jälkeen, kun isäkin oli jo päässyt siviiliin, asuimme Forssan lähettyvillä erään talon piharakennuksessa ja kaksi hevostammekin saivat siellä tallin. "Joskus kirjoitellaan ja sanotaankin, että evakkoja kohdeltiin monesti jopa töykeästi, mutta voin sanoa, että ainakin perhettämme kohtaan osoitettiin niin Talvisodan kuin myöhemmänkin sodan aikana evakkomatkoilla samoin kuin siirtolaisina sodan jälkeen joka paikassa ystävällisyyttä ja avuliaisuutta." ------- 0lisikohan Raimo niin, että oma avuliaisuus ja elämänmyönteisyys ovat saattaneet vaikuttaa lopussa mainitsemaasi ? |
|