Torppien, jotka olivat pienehköjä tai keskisuuria maanviljelystiloja, lisäksi talojen mailla oli mäkituviksi kutsuttua pieniä asuntotontteja, joilla vuokramiehellä oli omat rakennukset, asuinrakennus ja joku ulkorakennus, joskus myös yhden lehmän navetta. Tällaisia mäkitupa-alueita muodostui ensisijaisesti taajamiin kaupunkien ja kirkonkylien liepeille, mutta vähäisessä määrin myös harvaanasuttuihin maalaiskyliin. Vuoden 1920 tienoilla voimaan tulleen vuokra-alueiden lunastuslain mukaan myös mäkitupa-alueen haltijalla oli oikeus lunastamiseen. Kasiniemessä tällaisina erotettiin Haapanen- ja Rauhala-nimiset tilat.

Leo Leppälahti (63) kertoi tien vieressä Leppälahden talon lähettyvillä aikanaan olleen kolme pientä mökkiä. Rakennukset ja asukkaat olivat hävinneet paikalta jo hänen lapsuudessaan, mutta muurien pohjia on edelleenkin maastossa nähtävissä. Äitinsä kertoman perusteella Leo tiesi seuraavaa.

Mökit ovat olleet paikalla vuosisadan alkuvuosina, viimeisenä Edla Kosken asuma mökki 30-luvun alkuun saakka. Yhdessä mökissä asui Leppälahden sukulaismies Hermanni, Manni-vaari, vaimoineen. Paikalta löytyy vielä "kivikierros", joka lienee kodan paikka. Manni elätti itseään ainakin veistämällä pienten rakennusten hirsikehikkoja puista, joita hän keräsi Ansion hakkuutyömailta.

Yhtä mökkiä sanottiin Reetan pirtiksi ja yhdessä siis asusti edellä mainittu Edla Koski, joka lienee ollut Virmailasta kotoisin.

Leoa hiukan vanhempi Simo Helminen (73) kertoi, että aivan hänen lapsuudessaan, 30-luvun alussa, Edla vielä asui mökissään ja Simon mieleen on jäänyt, että kookkaalla Edlalla oli suuret, kultaiset(?) korvarenkaat ja pihamaalla juoksenteli kanoja.