Kuvassa uittomiehiä kekseineen Ruhansillalla. Vasemmalta alkaen työnjohtaja Jaakko Kulmala, Eino ja Väinö Riihilahti, Antti Helminen, Olavi Niemi (ja tuntematon). Sillalla Kauko Alenius. Kuva otettu vuoden 1945 vaiheilla.

Kevätuittoa
Alavirralla

Kasiniemenkin kautta uitettiin runsaasti puutavaraa 40-luvun lopulle saakka. Se työllisti kylän miehiä ja jopa alle rippikouluikäisiä poikia. Työtä tosin siihen aikaan olisi riittänyt muutenkin. Väkeä tarvittiin paljon. Kosken läpi puut johdettiin yksitellen uittoränniä pitkin. Alavirrassa oli puomein estetty puutavaran pääsy paitsi isompiin lahtiin, kuten Kolulanlahteen ja Levänperään, myös pienempiin lahtiin ja poukamiin. Ruhansillalla tarvittiin monta miestä ohjaamaan puut silta-aukon kautta, samoin Seppälän virran kapeikossa. Kun virtauksen kuljetusvoima Vesijakojärvelle tultaessa loppui, koottiin puut taas lautoiksi, jotka vedettiin joko miesvoimalla keluveneellä tai joskus hevosponttoonilla osaksi Palsan suuntaan ja osaksi Päijänteeseen uitettavaksi. Varsinaisen uittamisen lisäksi työvoimaa tarvittiin niin puomien paikalleen asettamiseen että pois keräämiseen kuin puomien ja lenkkivitsojen tekoon. Työtä antoi myös rannalla olevien tukkitelojen veteen vierittäminen samoin kuin myöhemmin kesällä karanneiden puiden keruu. Osa kylän miehistä oli mukana vain oman kylän kohdalla osan jatkaessa pitemmällekin. Uitettava puutavara kuului lähinnä Valkeakoski-yhtiölle, Lahti-yhtiölle ja Schauman-yhtiölle ("Soomannille").

Laurin hevoskauppa

Naapurissa Aholassa oli Piiu-niminen tamma, jolla oli varsa ja minun teki kovasti mieleni varsaa. Olin jostain saanut vanhanaikaisen (hyvin isokokoisen) keisari Nikolain aikaisen kymmenpennisen. Otin kolikon mukaan ja lähdin se taskussani Aholaan kauppaa tekemään.

— Myykkös varsan minulle, kysyin Felix Aholalta.

— Onkos sinulla rahaa?

Näytin kolikkoani, johon Felix:

— Sinulla on niin kovin iso raha, tarttis ensin saada se kaupassa rikottua.

Siihen se hevoskauppa jäi ja unohtui.