Äidin ryytimaalla raperperin alla

Ei ole varmaa tietoa siitä, oliko Kasiniemessä 160 vuotta sitten mahdollista olla raparperin alla. Ehkäpä hyvinkin. Ryytimaita ainakin oli.

Kasiniemen rälssin ja sen torppien maat kartoitettiin vuoden 1840 vaiheilla hyvin yksityiskohtaisesti, jopa pikkutarkasti, isojakoa varten. Jokaisella peltokuviolla, aivan pienilläkin, oli oma nimensä. Useilla nimi osoitti pellon sijaintia, kuten Soukionpelto, Kirvessalmen pelto, Seppälänvainio tai Ojalanvainio. Joillakin pelloilla oli nimi niiden käytön mukaisesti. Näistä nimistä voidaan päätellä, mitä tavallisten kasvien, kuten ruis, ohra, kaura ja nauris (jne) lisäksi viljeltiin tai kasvatettiin siihen aikaan.

Vanhan Kasiniemen rälssin (nykyinen Multatöyry) peltona mainitaan Humalatarha (Humlegård) ja erikseen myös Humalistonpelto. Humalan viljelyn valtiovalta oli määrännyt pakolliseksi ja jokaisessa talossa tuli olla tietty humalasalkomäärä. Sanottu tarha sijaitsi Multatöyryn mäeltä venetalaalle johtavan polun varressa ja vielä sota-aikaan oli tällä kohdin sikolaitumen riukuaita, jossa aidanseipäät olivat lähes kolmen metrin korkuisia ja niissä runsaasti humalaa.

Humalasalkoja Kasiniemessä.

Perunakin oli saapunut kylään, vaikka sen kirjallisuuden mukaan Suomeen toivat vasta Pommerinsodasta palanneet sotamiehet 1700-luvun lopussa. Aholan pelloissa luetellaan erikseen Potatimaa. Tavanomaisten nykyisin viljeltävien viljakasvien lisäksi viljeltiin myös tattaria. Kartalta ja selitelmästä löytyy näet Tattarivainio. Hernettä viljeltiin runsaasti, samoin papua, joka oli joko härkäpapua tai salkopapua. Yhden Aholan pellon nimi oli Papuaho. Kaliinmaapelto (kaalimaa) löytyi vanhasta Kasiniemestä.

Salkopavun korjuuta.

Pellavanviljelyyn viittaavaa nimeä ei löydy, mutta pellavaa viljeltiin joka tapauksessa joka talossa. 1800-luvun alkupuolella tehtyihin vuokrasopimuksiin kuului Kasiniemessä lähes poikkeuksetta osavuokrana pellavat tai pellavalangat. Hamppu oli yleinen viljelyskasvi.

Vanhan Kasiniemen kohdalla mainitaan Ryytimanpelto ja Ansion kohdalla Kryddgård, jotka molemmat tarkoittavat ryytimaata. Se, mitä kasveja ryytimaassa kasvatettiin, ei sentään ilmene kartasta. Varmasti mauste- ja lääkekasveja ja vieläpä ihan samoja kuin nykyään viljellään ja kasvatetaan hyöty- ja koristekasveina. 1800-luvulla olivat Hämeessäkin hyvin tunnettuja tilli, ruohosipuli, tinjami, minttu, kirveli ja lipstikka ja monet muut. Lääkekasveja varmasti viljeltiin. Multatöyryn mäellä kasvaa edelleen villiintyneinä vanhoja lääkekasveja pietaryrttiä eli nappikukkaa sekä tummaa tulikukkaa, joka viimeksimainittu kirjallisuudessa yleisesti mainitaan vanhan asutuksen kulttuurikasvina. Vihanneksia tietysti myös kasvatettiin. Raparperikin on vuosisatoja vanha viljelyskasvi, aikaisemmin tosin enemmän lääkekasvi kuin vihannes. On saattanut sammakko hyvinkin asua raparperin alla.