|
|
Aleksi Ruhansilta muisteleeOn tullut jo tavaksi, että Kasiniemen Sanomissa julkaistaan myös Aleksi Ruhansillan haastattelu. Kansalliskirjailija Aleksis Kiveä mukaillen voidaan sanoa, että Kasiniemen Sanomat ilman Ruhansillan haastattelua on kuin aitan polulla asteleva emäntä. Toimittajamme Hanna-Kaisa Jermunen kävi talven päätteeksi jututtamassa Ruhansiltaa eikä syyttä, sillä onhan tämä viimeisiä kansanperinteen todellisia taitajia ainakin Päijät-Hämeen pohjoisimmassa osassa. Toimittaja Jermunen on kirjoittanut muistiin seuraavaa: Hauskaa tavata Teidät Aleksi Ruhansilta taas pitkästä aikaa. Kun nyt ollaan jo huhtikuussa, niin oletteko tehnyt havaintoja kevään merkeistä? Kevään merkkejä, sano Arvelan Aappi, kun valakalla Karhunsalmessa sulaan ajo. Kyllä on kevään merkkejä, räystäät tippuvat. Meilänkin saunan porstuan katosta putos sylen mittain laulan kappale. Niin, onhan se helpottavaa, kun kevät ja kesä taas saapuvat. Hevoselle helpotus, sano Tervalahlen Eenokki, kun akka reestä putos. Kyllä maar se suvi vanhemmalle mukavalta tuntuu. Kuinka vanha muuten olette Ruhansilta? En minä nin mahlottoman vanha vie o, kuulen kahleksatta vuolen, mutta äite vainaan mummu sese vasta vanha olis jos eläis. Se olis salan kuulenkymmenen yhleksän vuolen vanha. Mikä Teidän mielestänne on pitkän iän salaisuus? Kyllä terveelliset elämäntavat, niinkun enovainaan muija ruukas sanoo, että joka pierun pilättää, se taulin ilättää. Oho, kylläpä sanoikin osuvasti. Kun Te muistatte niitä vanhoja aikoja niin hyvin, niin vieläkö muistatte, mitä heinäladossa ennen kesäisin tehtiin? Hyvin muistan, siellä pilettiin heiniä.
Olen kuullut, että olette lopettanut maanviljelyksen kokonaan. Mikäpä siihen on syynä? Ne on nää EU-tirehtiivit. Rysselissä ne määrää etukäteen minä päivänä viljat ja nauriit ja lantut on kylvettävä, että sais eles vähäsen tukirahaa. Ennen vanhaan tielettiin kylvöajat sen mukaan, mitä oli vanhemmilta kuultu. Sitä sanottiin esimerkiks sillai, että Heikkinä heinään, Kallena kauraan. Mutta eikös Heikin päivä ole tammikuussa? On se nykyään, mutta rekoriaanisen ajastajan mukaan se ol kohta mittumaarin jälkeen. Heinänteosta ol sellainki sanonta, että hullu heinään helluntaina, pähkähullu pääsiäisnä. No mutta eihän kukaan aloita heinäntekoa helluntaina. Ei alotakkaan, minähän sanon, että hullut nin tekee. Eikö Teidän mielestänne nykyajassa todellakaan ole mitään viljelystöitä helpottavaa? On sitä jotain. Vaikka sellain asia, että nykyisin saa puhelimella kysyä ilmatielelaitokselta, sataako meilän pihalla. Ei tarvitte pirtin lasista itte kattella. No helpotushan se on sekin. Te tiettävästi kalastelette paljon. Oliko kalan tuloon vanhoissa perinnesanonnoissa hyödyllistä tietoa? Hyölyllistä tietoa, sano lukkar Lönstetti, kun kiertokoulussa puukstaaveja opetti. Kyllä vaan ja mahlottoman paljon. Sitä ol sellasia neuvoja niinkun, että Antti antaa ahvenia, Lauri lahnoja latovi taikka sitten sellain, että Mattina mateita, Paavalina pasureita ja viel sellain, että Simeoni siiat siivoo, Samueli salakat. Kuinka nykyään tietää parhaat kalailmat? Meitillen tulee Palasjoen Sanomat ja siinä on useesti K-palan ilmotus sillain, kun vaikka että, ylihuomenna, tiistakina myylään muikkuja elullisesti. Siitä tielän pyylystyspäivän ja sitten kun sain apteekista kolesteriinipillereitä sellasessa levyssä, missä on viikonpäivät, niin siitä sitten nään, mikä päivä on. Teillä vaan muisti pelaa erinomaisesti. Äsken mainitsitte koulunkäynnistänne. Kertokaapa siitä. Nin lukkar Lönstetti pit kiertokoulua Latopalaneen pirtissä. Aapiskirjaa luettiin koko lailla tarkkaan. Kaikilla puukstaaveilla ol omat sivut, mistä niitä tavattiin ja Lönstetti löi karttakepillä sormille, jos sano väärin. Joka sivun muistan. Kertokaapa esimerkiksi, mitä I-kirjaimen sivulla luki, niin tulee asia selväksi. Asia on selvä, sano Ämmäsuon Santra, kun kihlat purki. Nin siinä kohlen luk, että: Iisakki ihmettelee iilimatoo ilkosillaan. Entäpä Ä-kirjaimen kohdalla? Äläpäs äite äestä äkeelläs äreänä. Todella hyvin on oppi mielessänne. Olisi mielenkiintoista vielä lopuksi kuulla, olivatko kaikki kyläläiset ennen vanhaan keskenään hyvissä väleissä, vai oliko riitapukareita? Tervalahlen Malakias ja Latopalane riitel kaskenpoltosta ja yhtenä pyhänä, kun Malakias men hevosella kirkkoon, nin Latopalene kysy, jos se pääsis rekeen, nin Malakias sano, että emminä pyhänä o koskaan ennenkään paskaa ajanu. Olipa ilkeästi sanottu. Kiitos vaan Teille taas. Suurkiitos, sano Rimminmutkan Eemel, kun Levänperän Iita kosintaan rukkaset anto. |
|
