Annon pilanpäiten akkaa selkään
 sano Uuran Antti

Ämmätsän kylätalolla järjestettiin kesällä kirjanäyttely, jossa oli esillä "ämmätsäläisten" kirjailijoiden teoksia, niin kylän vakituisten asukkaiden kuin kesäämmätsäläistenkin.

Esillä oli muun muassa tutkija Elina Martikaisen kirja: Kaikkia mun kirjossani o. Kirja käsittää yli 900 Luopioisissa, lähinnä Ämmätsän tienoilta, kerättyä sananpartta ja sanontaa. Aineistoa on saatu kirjailija, kartanonemäntä Hanna Raudan muistiinpanoista, mutta suurin osa on Hämäläisosakunnan vuosina 1936-37 keräyttämää aineistoa. Tästä aineistosta on osa Ämmätsän kartanon aikaisemman omistajan, Aune Uusitalon lähettämää, mutta enin osa kuitenkin aikanaan Ämmätsän koulun henkilökuntaan kuuluneen pienviljelijäpariskunnan Hilda ja Kalle Virtasen lähettämää. Ämmätsän kylä on vanhastaan ollut läheisessä yhteydessä naapurikylään Kasiniemeen, ei ainoastaan sijainnin vaan muidenkin syiden vuoksi. Kuuluivathan Kasiniemen ja Ämmätsän rälssit aikanaan samalle omistajalle. Monilta Ämmätsän kylän tiloilta on paremmat yhteydet Kasiniemeen kuin Luopioisten suuntaan. Tällaisia ämmätsäläistiloja ovat olleet aina ja ovat pitkälti edelleenkin Hirvikangas (Hirvelä), Sammale, Kukkomäki, Kallela (Helminen) ja Riihilahti. Martikaisen kirjassa julkaistuista sananparsista ja sanonnoista ovat varsin monet selvästi tai ainakin todennäköisesti kasiniemeläisperäisiä. Tätä osoittavat seuraavat näytteetkin:

– Hei hei äläs jätä täällä tulee miäs ja akka kanssa sano Uuran Jussi laivalle, kun oli kihlamarkkinoille menossa.

– Ei ollu heinäpoulista eikä kalailmosta nil lählin pilanpäin kirkkoon, sano Uuran Antti.

– Saatanaakos siinä torkut, sano Salmelan Piatari, kum muori penkiltä putos.

– Piijat ja koirrat kahveelle, sano Morkun Kalle.

– En minä noita saatanoita tullu yhtään kattoneeks, sano Lintulan Leena, kun ohrajauhoista kaljaa teki.

– Höpisee ku Tuuneperi hevoselleen.

– Se on semmosta reilaa, sano Annaniemi.

– Ei sualasta eikä tuoretta särkiä, sano Sammaleen Tilda, kun kysyttiin, onko hänellä rahaa särkeä.

– Onkin kai oikeen retonkija, sano Pakari Miina Ansion tyttären silkkistä pukukankasta.

– Nätti poika täytyy naila, sano Lintulan Hilma Reimannia.

– En minä niitä itteeni varten o tehny, sano Kure tyttäriään.

– Ei mitenkän huonosti näin koulua käymättömältä, sano Hirvelä kun pappi lukusilla huanosta luvusta moitti.

Vielä muutama muukin osuva sanonta Martikaisen kirjasta:

– Aikansa kutakin, sano akka kun jouluyön katittassa istu.

– Paremmin, sano Pajumäen poika kun äite tukasta ravisti.

– Se se luteet rassaa, sano entinen akka kun pirtti palo.

– Kerran sitä meilläkin kuallaan, sano Ruljan vaari, kun ei naapuriin hautajaisiin käsketty.

– Jokos nyt vanha Mustijärvkin män kellelliä, sano Sumperin Maija.

– Pois saatana minusta sano Leton Kustaa kun kirkon penkkiin istu.

– Sain kaks kuppia kahveeta nin kun se köyhälle kuuluu, sano Jopola kun kylästä tuli.

– Se on vanha Ruattil laki, että jolla ei ol hevosta nin kävelköön.