Kalajuttuja

Kasiniemen kalastuskunnan toimesta ja varoin on syksyn kuluessa istutettu 6500 kesän vanhaa planktonsiian poikasta ja 650 kahden vuoden ikäistä ja n. 20 cm:n pituista järvitaimenta. Varoja istutuksiin käytettiin, niin kuin aikaisemmin oli päätetty 13 000 markkaa. Siioista 1500 istutettiin Uurajärveen ja 5000 Vehkajärveen.

Pyydysmerkkejä on tänäkin vuonna lunastettu kiitettävän hyvin, yhteensä yli 5000 markalla. Näyttää edelleen siltä, että monet lunastavat kannatusmielessä usemmankin merkin kuin vähäinen kalastus välttämättä vaatisi.

Pyydysmerkkejä tultaneen ensi vuonnakin myymään Luonto-Laite Oy:n toimistossa. Vanhat merkit ovat voimassa 31.3.2001 asti.

Laulujoutsen palasi Vehkajärvelle

Suomessa aikaisemmin yleinen laulujoutsen oli vuoteen 1950 tultaessa hillittömän metsästyksen johdosta vähentynyt niin, että maassamme oli enää viitisentoista pesivää paria jossain Lapin erämaajärvillä. Kirjailija, eläinlääkäri Yrjö Kokon kirjoittaminen ja puhuminen laulujoutsenen puolesta sai kuin saikin ihmisten suhtautumisen niihin kokonaan muuttumaan. Kanta alkoi hitaasti, mutta varmasti kasvaa. Nykyisin lienee Suomessa lähes 2000 pesivää paria. Kasiniemessä varhaiskeväällä ja myöhäissyksyllä ovat joutsenet muuttomatkoillaan jokapäiväinen näky. Viipyvätpä jotkut yksilöt keväisin varsin pitkänkin ajan. Pesimisestä ei ole ollut tietoa ennen viime kesää. Vehkajärvessä se sitten viime kesänä tapahtui. Siellä pesi pariskunta, jolla oli peräti kuusi poikasta, mikä määrä muuten on aivan yläraja joutsenella. Padasjoen Sanomatkin asiasta kesällä kertoi Hannu Nummen tietojen nojalla. Laulujoutsen on muuttunut vähemmän araksi, koska se on saanut pitkään olla ihmisiltä rauhassa. Näin ollen ja kun joutsenten lisääntyminen muutenkin vaatii uusia pesintäpaikkoja, on lisää paluumuuttajia odotettavissa tulevina kesinä. Tervetuloa.

Ankeriaita riittää edelleen

1960-luvun alussa Vehkajärveen istutettuja ankeriaita uiskentelee kylän vesissä edelleenkin. Alkukesästä niitä löytyi useammankin kalamiehen katiskasta ja taisi joku olla jäänyt verkkoonkin, limaisia jälkiä ainakin. Itse yllätyin, kun marraskuun 6. päivänä 45-millisessä verkossa oli 2-kiloinen votkale. Kylmän veden jäykistämänä se pysyi verkossa, vaikka oli vain muutamissa silmissä kiinni. Aholan Auliksen kanssa saimme touko-kesäkuussa rysällä pitkälti toistakymmentä kalaa. Kolme vuotta sitten kylän vesiin istutetut ankeriaan poikaset ovat muutaman vuoden kuluttua pitkäsiimakalastuskokoisia.

Pieniä ovat nykyiset kalat entisiin verrattuna. Leppälahden Leo kertoi Eemeli-enonsa puhuneen, että Uuran Antti oli aikanaan sanonut saaneensa 7-kiloisen ankeriaan, joka oli niin pitkä, että ulottui kaksi kertaa pelukopan ympäri.

Ajosorsien kalastusnäytös

Isokoskelot viihtyvät parhaiten suurilla ja karuilla vesillä, mutta aivan loppusyksystä ennen Itämeren eteläosiin tapahtuvaa muuttoa niillä on tapana kerääntyä suurin joukoin pienemmille järville kalastamaan. Kasiniemessä isokoskelot eli ajosorsat, niinkuin niitä täälläpäin nimitetään, ovat erityisen mieltyneitä matalaan Uurajärveen, jonne niitä kokoontuu 200–300-päinen joukko. Ajosorsat asettuvat sopivan lahden edustalle leveään rintamaan ja sitten lähdetään kohti lahden pohjukkaa. Osa linnuista ui pinnalla läiskyttäen vettä siivillään ja osa sukeltaa. Välillä sukeltajat nousevat pintaan ja äsken pinnalla uineet vuorostaan sukeltavat. Meteli on todella mahtava. Kalat uivat kauhuissaan kohti lahden pohjukkaa, jossa alkaa herkuttelu särjillä ja ahvenilla. Osa kaloista on hätäpäissään hypännyt rantakiville. Välillä sulatellaan ruokaa ja lennetään uuteen paikkaan jonkun toisen lahdelman edustalle. Aikanaan ajosorsien kalastusta hyödynnettiin laskemalla verkkorisat kalaparven eteen ja suolattavaa särkeä kertyi summamäärin talven tarvetta varten, joukossa ahvenia ja haukiakin.

Valkaman Lauri muistaa jo yli 60 vuotta sitten olleensa pikkupoikana katsomassa, kun isä ja isot veljet pyydystivät saalista. Aholan Pertti muisteli Valkaman lahdessa joskus olleen kalaa niin runsaasti, että tuskin soutamaan pääsi.

Koska kysymyksessä on luonnonjärjestyksen mukainen toiminta, on se järven kalakannalle eduksi. Väheneehän järvestä melkoiset määrät ns. vähempiarvoista kalaa, kun isokoskelot satapäisin joukoin kalastelevat parin viikon ajan. Nykyisin Uurajärveenkin istutetaan siikaa, mutta koska siika viihtyy avovedessä, niin otaksun, ettei siikoja lahdissa juurikaan jää saaliiksi. Toinen melkoinen kalastajajoukko Uurajärvellä ovat kuikat. Muutaman pesivän pariskunnan lisäksi järvellä viettää kesänsä pitkälti toistakymmentä muutakin kuikkaa. Huomioon ottaen niiden koon ja sen, että ne viipyvät toukokuusta syyskuuhun, on kuikkienkin kalankulutus melkoinen. Kuikat pyydystävät saalista avoimelta järven osalta, joten tältä osin siiat saattavat olla vaarassa.

HH

Kaikkia Uurajärven kaloja linnut eivät syöneet. Ahti antoi Valkaman Laurille itsenäisyyspäivänä etukäteissyntymäpäivälahjan, 8 kilon hauen.

Otteita Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön tutkimuksesta, moniste 4

Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön toimesta on Ilkka Rautalahti laatinut Hauhon reitin kalatalouden nykytilaa ja kehittämismahdollisuuksia koskevan raportin (moniste 4).

Vehkajärven istutukset kalalajeittain vuosina 1989–1998

Vesijaon istutukset kalalajeittain vuosina 1989–1998

Muutamia poimintoja raportista:

Suurimmista järvistä, muun muassa Vehkajärvestä ja Vesijaosta on selvitykset vuotuisista istutuksista vuosina 1989–1998.

On todettava, että Vehkajärven osalta istutustilanne on hyvä, kaikki kolme kalastuskuntaa, Kasiniemi, Vehkajärvi ja Ämmätsä ovat panostaneet kalakannan kehittämiseen paljon. Vuosittain on Vehkajärveen 10 vuoden aikana istutettu 5 siianpoikasta/vesihehtaari. Määrä on varsin huomattava.

Vesijaon kohdalla on tilanne varsin huono. Esimerkiksi siikaa on vuosittain istutettu 0,3 poikasta/vesihehtaari. Nekin kaikki Kasiniemen kalastuskunnan Alavirtaan istuttamia. Kasiniemen vesialue-osuus on vain muutama prosentti Vesijaon 1700 ha:n alasta. Vuosina 1996–98 on Vesijaon kylän osalta istutettu vain 588 taimenta, mikä on varsin vähän, huomioon ottaen toisaalta käytettavissa olleet varat ja toisaalta se, että Vesijako-järvi on pääosa kylän vesialueista.

Selvitetty on myös reitin virtavesiä ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia. Kasiniemen koskesta on käytetty outoa nimeä: Koivunkoski. Tältä osin raportissa lausutaan seuravaa: