Katariina Schildtin tervehdyspuhe kesäjuhlassa

Hyvää iltaa arvon vieraat. Hyvä että piditte malttinne ennen kesäjuhlaa, minä näet olen odottanut jo kuukauden kesäjuhlaa. No voimme kai aloittaa sadun nimeltä Nuoruuden ystävyys. Olipa kerran tyttö ja hänen pikkuveljensä. He asuvat mökissä Viitaniementiellä. Pikkuveli ärsytti siskoaan mutta tyttö ei välittänyt. Kerran lapsille tuli kumminkin riita ja äiti käski lasten mennä ulos. Ulkona isä korjasi venettä ja sanoi lapsille että ei saa mennä metsään siellä on susia. Mutta lapset ei totellut. Pian lapset eksyivät ja huomasivat suden. Lasten onneksi susi oli kiltti, susi kysyi lapsilta, mikä oli hätänä. Lapset kysyivät yhteen ääneen, missä päin on Viitaniementie. Susi sanoi nouskaa selkääni niin vien teidät kotiin. Lapset nousivat suden selkään. Susi kiidätti lapset kotitiehaaraan ja juoksi sitten pois. Lapset juoksivat kotipihaan. Ensimmaisen kerran isä näki lasten leikkivän sovussa. Ja nyt kerron teille miltä minusta tuntuu kun tulen kesäksi maalle, no te kaikki tiedätte että aina kun lähtee kesäksi jonnekin on matka aina alussa, no ei puhuta siitä enempää. On tässä jotain muutakin, esimerkiksi aurinko ja lämpö. Mutta mennäänpäs asiaan. Minusta mökillä on eri hauskaa. Siellä saa uida ja tietty leikkiä kaverini Julian kanssa. Mökillä voi tehdä kaikenlaista. Vaikkapa ottaa aurinkoa, tehdä majaa, veneillä ja tehdä huviretkiä. Mutta mikään ei ole sen ihanampaa kuin leikkiä Julian kanssa metsässä. Onhan se kiva tulla kesäksi maalle. Mutta on se myös kiva mennä talveksi kaupunkiin. Olisi vielä kiva puhua mutta tämä puhe ei saa olla liian pitkä. Nyt toivotan teille kaikille hyvää illan jatkoa.