|
|
|
Iltaa vaan Ruhansilta. Meidän on taas tavattava työni merkeissä. Pakko se on tavata, jonsei osaa lukee, sano Kurkisuon Kustaa. Te olette Ruhansilta valitettavasti tunnin myöhässä sopimastamme ajasta. Min en ala EU-tirehtiivien mukaan kelloo kääntään. Se on samaaika suvet talvet. Lählin mato-onkelle. Ja minä kun yritin tulla niin lujaa kuin suinkin. Tuli tuossa tienhaarassa äkkipysäys, etten olisi ajanut kolaria. Äkkipyssäys, sano Raiskion ruotiukko, kun uunin pankolta permannolle putos. Tahtoisitteko nyt kuitenkin Jos mä sitten tahlon, kun en muillekkaan kelpaa, sano Vuorenalusta, kun kirkkoherra vihkikaavaa luk. Olen joskus aikaisemminkin ajatellut kysyä Teiltä Ruhansilta, mistä sukunimenne johtuu? Oliko Ruhansilta Kasiniemen rälssin vanhoja torppia? |
|
|
Ei se mikään torppa ollu. Meilän suvun miesväki ol monet sukupolvet Ruhansillalla siltavoulin virassa ja meilän asuinpytinki ol siin sillan pielessä siin missä ny on venetalaan paikka. Se ol virkatalo tai ninkun ennen sanottiin puustelli. Ruunu sen omisti. Sihen aikaan, kun siin salmessa ei viel ollu siltaa nin siin ol lautta ja meilän miehet ol lossimiehenä. Sihen aikaan meilän sukunimkin ol Ruhansalmi. Tämä oli mielenkiintoista. Milloin silta rakennettiin? Se ol Laus Lemminki nuijasolan aikaan, kun sen teetti. Tarkoitatte varmaan Klaus Flemingiä? Nin tarkotan, sitäjuur sitä Laus Lemminkiä. Kuinka muuten nykyään voitte tai käyttääkseni nykyaikaisempaa sanontaa, kuinka pyyhkii? Hyvin pyyhkii, sano Raimajärvi, kun huusista palas. Paitti hammasta vallan pahasti vihlasee. Niin, kyllä hammassärky saattaa olla perin tuskallista. Nykyisin onneksi pääsee hammaslääkärille, mutta oliko ennen mitään keinoa hammassäryn lieventämiseksi? Olhan sit sellain, että kun hammasta kolotti, nin pantiin kourallinen kusiaisia kielen päälle, nin särkyä ei enää huomannu ollenkaan. Olette aina suhtautunut torjuvasti EU:hun Onko suhtautumisenne mitenkään muuttunut? No ei o. On ne tirehtiivit nin mahlottomat. Ku viljakin pitäs kylvää vapun aikaan. Harmosis yks mies ol joutunu hitsaan kylvinkoneen parireenkoslan päälle, että pääs puolen metrin hankessa kylvään. Ei siitä mitään satoo tullu. Mutta ol sitä katoo ennenkin. Pa joukkoon puolet petäjäistä, sano Lakeissuon Jooseppi, ku halla ohran pan. Muistaakseni näin lausui unohtumattomassa runossa eräs Suomen runouden uljaimmista hahmoista, Saarijärven Paavo. Min en tunne ollenkaan tätä Paavo Saarijärvee, mutta olin itte paikan päällä, ku Jooseppi vainaa nin sano ja ol siinä sen muijakin, mutta sekin on jo kuollu ja sen eno. Kun viimeksi juttelimme, kerroitte kiertokouluajastanne. Haluaisin siihen liittyen vielä tiedustella, oppivatko kaikki lukemaan? Ei kaikki oppinu, ninkun ei Hautasaaren Mantakaan. Kerran se kirkkoreissullaan poikkes meitillä ja istu pirtissä ja kun meitillen tul sanoma, Maamiehen Laari ol sen lehlen nim, nin Manta otti lehlen käteensä ja kattel sit ja ol lukevinaan ja sano: Herran tählen sentään, ku iso laiva on menny vallan nurin. Nin isä vainaa otti sen sanoman ja kattel sit, nin ei siinä mikää laiva ollu kaatunu. Mantalla ol sanoma ylösalaisin hyppysissään.
Kerroitte myös millaisia sivuja aapisessanne oli. Se oli hyvin kiintoisaa. Olen useastakin kirjastosta etsinyt käyttämäänne aapista, mutta se on joka paikassa aivan tuntematon. Missä Te arvelette näiden aapisten nykyään olevan? Voi olla ninkin, että ku sielä Ahvrikassa on vallan mahlottomat määrät tykkänään lukutailottomia, nin ne on viety sinne. No mitäpä afrikkalaislapset tekisivät suomenkielisillä aapisilla? Se ol silviisiin, että niitä koottiin jätepaperiks ja uulesta paperista tehtiin aapiskirjoja Nanti-heimon koulukkaille sopiviks. Ne uulet kirjat ol muutettu nin, että kun esimerkiks T-puukstaavin sivussa ennen sanottiin: Talvi taitaa tulla tuiskuna tupaan, nin niissä uusissa luk: Tiikeri taitaa tappaa tapiirin Tankanjiikassa. Kuulkaapas nyt Ruhansilta, rajansa kaikella, taidatte pitää minua ihan hulluna. Eihän Afrikassa ole tiikereitä. Rajansa kaikel, sano maanmittar Voionmaa, kun ruununmaata kartotti. En minä hullu o vaikka laiha oon, sano Uurajärven Elviira, kun hourulaan meinattiin vielä. Tiikereilen kotopaikasta en tielä sanoo mitään. Olen useista kirjastoista jopa yliopiston kansanperinnearkistosta yrittänyt etsiä käyttämiänne sanontoja ja vanhoja kansanviisauksia, mutta en ole löytänyt. Mistähän se sitten saattaa johtua? Se voi olla sillä tavalla, että se Ruuneperi ei poikennu Kasniemessä ollenkaan, kun se kulki niitä loruja kokoomassa. Tarkoitatte varmaan Elias Lönnrothia? No ei poikennu sekään. Nin sen tählen tän kulman puheet on jääny tykkänään unohluksiin. Teiltä tulee sujuvasti selitys joka asiaan. Kyllä ny selitystä tulee, sano Hautasaaren Mari, kun mies luokkipuunhakureissulla toista viikkoo viipy. Aina vaan tiedätte selityksen. Tieläkkös käskyn selityksen, kysy kirkkoherra Pukkisuon Nestorilta, kun rippikoulussa katekismusta kuulusteli. Luuletteko tai tiedättekö, olisiko Kasiniemestä saattanut löytyä peräti Kalevalaan kelpaavaa aineistoa? En minä luule, minä tielän, sano vallesmanni, kun Arvelan Aapia salapoltosta syytti. Varmaan viilensalan vuolen takaa on tällain säkeistö. Kuulin sen pojanloppina äite vainaan enon täliltä: "Latopalan laitamassa, Ojalankin ojansuussa, Raimassa ravut rutossa, saksiniekat salpaantunu." Sitä ol sihen aikaan vallan mahloton rapurutto Raimajärvessä. Tämähän on aivan hämmästyttävää, aivan uskomatonta. Tämä on tiedemiehille todellinen löytö, etten sanoisi sensaatio. Tähän saakkahan on oltu siinä käsityksessä, että rapurutto saapui maahamme vasta 1910-luvulla. Tätä asiaa on alettava heti selvittää. Nyt meille varattu aika on valitettavasti käytetty ja itse asiassa ylitettykin, joten pitänee lopettaa tämä hyvin antoisa keskustelu. Kiitos vaan taas kerran. Eipä kestä, tuumas sonnimulli, kun ailan nurin puski.
|
|
|
