Sylvi Kunnas 85-vuotias

Ansion pirteä eläkeläinen Sylvi Kunnas täytti lokakuun 20. päivänä 85 vuotta. Elämäntyönsä Sylvi tai niin kuin ennen sanottiin, neiti Kunnas teki Koivu Oy:ssä toimien sen kirjanpitäjänä yli 40 vuotta. Ehtipä hän sotavuosina olla yhden lukuvuoden alakoulun opettajanakin, kun vakituinen opettaja Elli Sumanen joutui tuuraamaan rintamalla ollutta miestään Heikki Sumasta kaupanpidossa.

Sylvi ei ole koskaan halunnut tuoda itseään esille, vaan pikemminkin päinvastoin. Mutta toimimalla aktiivisesti lähes kaikissa Kasiniemen seura- ja yhdistystoiminnoissa, hän on vuosikymmenien ajan ajanut Kasiniemi-asiaa enemmän kuin moni äänekkäämpi. Sylvi toimi aikanaan erittäin aktiivisesti Lotta-järjestössä ollen talvisodan aikaan jopa ilmavalvontalottana Padasjoen kirkolla. Hän on toiminut ja osittain toimii edelleenkin kylätoimikunnassa, urheiluseuran sihteerinä, Punaisen Ristin paikallisosastossa, diankoniapiirissä, Padasjoen Sanomien asiamiehenä, koululla aikanaan olleen sivukirjaston hoitajana jne. Apunsa hän on antanut ja antaa edelleenkin niin tiekunnille kuin kalastuskunnallekin. Äkkipäätä ajatellen ei tule mieleen muita sellaisia kylän harrastustoimintoja kuin hirviseurue ja köydenvetojoukkue, missä Sylvi ei olisi ollut mukana.

Jos tehtäisiin laskelma siitä, kuka nykyinen kyläläinen on useimmiten osallistunut juhliin tai tilaisuuksiin Lottatalolla/Kokkopirtillä, olisi Sylvi täysin omaa luokkaansa. Muistan jo sotavuosilta Lottatalon iltamat, joissa Sylvi oli aina näytelmässä mukana.Voi perustellusti sanoa, että näytelmä ilman Sylvia olisi ollut yhtä puutteellinen kuin suomalainen 40–50-luvun elokuva ilman Ansa Ikosta.

Sylviin ovat apua tarvitsevat tottuneet luottamaan. Siitä esimerkkinä tapaus, jonka kuulin Jyri Schildtin onnittelupuheessa Sylvin 80-vuotispäivillä: Ansion lapset Kirsi ja Jyri olivat 5–6 vuotiaina suuttuneet vanhempiinsa ja päättäneet lähteä pois kotoa. He olivat jo ohittaneet Ansion riihen ja taapersivat silloista tietä Tappuravuorenmäkeä kohti Koivun tehdasta. Rinkisen emäntä sattui tulemaan vastaan ja ihmetteli, minne niin pienet lapset olivat kaksistaan menossa. Hän kysyi asiaa. Kirsi ilmoitti, että he muuttavat pois kotoa ja käyvät ensin hakemassa Koivusta Sylviltä matkarahaa.

Merkitystä on silläkin, että Sylvi yhä edelleen on kirjeenvaihdossa muussakin yhteydessä useampaankin Kasiniemestä jo vuosikymmeniä sitten muuttaneeseen henkilöön kertoillen heille kylän nykyisestä menosta.

Kaikki tuntevat Sylvin iloisena ihmisenä. Olimme vaimoni Liisan kanssa kirkolla Lehtimäen kukkakaupasta ostamassa Sylville 85-vuotispukettia. Liisa valitsi punaisia neilikoita sanoen pitävänsä niistä, koska ne ovat iloisia kukkia. Sehän sopii hyvin, kun ne ovat menossa iloiselle ihmiselle, rouva Lehtimäki sanoi, vaikkemme mitenkään maininneet, minne kukat ovat menossa. Hän arvasi saajan.

Sylvin reippaudessa on esimerkkiä nuoremmillekin. Joku viikko sitten ajelin kylästä Ansioon päin illan jo hämärtyessä, kun näin jonkun sauvat reippaasti heiluen tulevan tienlaitaa. Luulin Nikon olevan lenkillä, mutta Sylvihän sieltä tulla porhalsi. Kasiniemen Sanomat onnittelee pirteää päivänsankaria.