|
|
Kalajuttuja
Pääsiäisen pilkkikisojen tulokset
Puukatiska, vanhan ajan varma pyydys
Pyydysmerkkejä vuodelle 1999 myydään entiseen tapaan Luonto-Laite Oy:n toimistossa entisin hinnoin. Myynnin yhteydessä otetaan tiedot viime vuoden saaliista kalalajeittain saalisselvitystä varten, joten muistelkaapa jo kotona, mitä on tullut. Kalastuskunta ei kuluvana vuonna suorita istutuksia, vaan käytettävissä oleva rahamäärä, n.6000 mk, siirretään ensi vuodelle, jolloin on käytössä suurempi rahamäärä ja tiedossa uusin saalisselvitys.
Kasiniemen kalastuskunta julistaa kilpailun suurimmasta kalasta kalalajeittain. Kilpailuun voi osallistua kalalla, joka on saatu 15.4. ja 31.12.1999 välisenä aikana Kasiniemen kalastuskunnan vesialueelta. Erikseen palkitaan suurin ahven, ankerias, hauki, lahna, made, siika, säynävä ja taimen, sekä pääpalkinnolla suhteellisesti suurin (Suomen ennätyskalaan verrattuna) kala.
Ilmoitetun painon tulee olla punnitsemalla saatu eikä esimerkiksi arvioimalla. Jäljempänä mainittu jättihauki ei pääse kilpailuun, koska se on saatu ennen määräaikaa ja sitäpaitsi Vesijaon kalastuskunnan alueelta (laillisilla merkeillä kylläkin). Kilpailukalat on ilmoitettava vuoden loppuun mennessä Heikki Hakkilalle, Mika Seloselle tai Luonto-Laite Oy:n toimistoon.
Tähän mennessä ilmoittautuneet:
Hauki 5,8 kg Aulis Ahola/Heikki Hakkila Vesijako 6.5.1999 pystyriimuverkko Lahna 3,4 kg Heikki Hakkila Vesijako 2.6.1999 riimuverkko Ankerias 3,1 kg Aulis Ahola/Heikki Hakkila Alavirta 16.6.1999 ankeriasrysä Siika 0,65 kg Heikki Hakkila Uurajärvi 23.6.1999 verkko Ahven 0,73 kg Heikki Hakkila Vesijako 30.6.1999 riimuverkko
Kilpailun ulkopuolella:
Suutari 1,7 kg Konsta Hölttä ja Kasimir Schildt Vehkajärvi 23.6.1999 katiska
Loistavassa säässä Lomasatamassa pidetyissä Yrityksen Kasiniemen piirin järjestämissä kilpailuissa oli 37 osanottajaa.
Miehet: 1) Sakari Köttö 3.320 g, 2) Asko Köttö 2.170, 3) Pentti Siltala 2.160, 4) Timo Järvinen 2 kg, 5) Erkki Kaskimäki 910, 6) Jorma Siitonen 740, 7) Pertti Toivonen 670, 8) Heikki Kerttula 620, 9) Kalevi Talvisalmi 500, 10) Ismo Siponen 350, 11) Aulis Salmen 340, 12) Osmo Soukkio 320.
Naiset: 1) Johanna Kaskimäki 620, 2) Satu Järvioja 500, 3) Anu Salmen 70.
Tytöt: 1) Ninja Nättinen 60, 2) Susanna Sipura 60, 3) Elli Saarinen 20, 4) Emmi Saarinen 20.
Pojat: 1) Ari Köttö 1.580, 2) Elmo Saarinen 500, 3) Mika Köttö 470, 4) Toni Soukkio 200, 5) Markus Sipura 150, 6) Joni Pesonen 130, 7) Mitja Pesonen 70.
Aulis Aholan ja Heikki Hakkilan talvinen aherrus tuli palkituksi korkoineen, kun heidän verkkoonsa tarttui pääsiäislauantaina 12,3 kilon painoinen jättihauki Vesijakojärvessä Rummetinsaaren vaiheilla. Verkkona oli 75-millinen Nipponverkon pystyriimu. Väinö Rinkisen aikanaan saama yli 13-kiloinen hauki lienee varmuudella tiedossa olevista Kasiniemen vesien hauista suurin. Veikko Ojala ainakin on myös kymmenkunta vuotta sitten saanut yli 12-kiloisen.
Istutetaanpa vesistöön mitä kaloja tahansa, aina löytyy sekä puolesta että vastaan olevia. Niin ankeriaittenkin osalta. Muikun kalastajat eivät niistä pidä, monet muut verkkokalastajat jopa odottavat niitä, puhumattakaan pitkäsiimakalastuksen harrastajista. Joka tapauksessa Rainer Schildtin toimesta 1960-luvun alussa suoritetut istutukset ovat käytettyihin kuluihin nähden ehdottomasti tuottoisimmat. Yli kahden ja jopa kolmenkin kilon vonkaleita liikkuu edelleen ja osuu tänä keväänäkin monien pyydyksiin. Kesällä 1997 istutettiin 2500 pienen kastemadon kokoista ankeriaan poikasta. Ne ovat pyydystyskokoisia viiden vuoden päästä.
Puukatiska, vanhan ajan varma pyydys
Padasjoen historia-teoksessa kerrotaan 1600-luvun kalastuksesta (ss. 205-208) ja erityisen tärkeänä pyydyksenä mainitaan puukatiska. Puukatiska oli suunnilleen nykyisten rautalankakatiskojen mallinen, mutta paljon suurempi, ehkäpä 2x3 metriä sekä päältä avoin ja useampipesäinen.
Kasiniemessä oli sotavuosiin saakka käytössä puukatiskoja useissa lahdissa, viimeiset vielä 40-luvun lopullakin. Tällainen katiska, jota kutsuttiin myös säle-tai liistekatiskaksi rakennettiin pehmeääpohjaisiin ja kevätjäiltä suojaisiin kutulahtiin n. 1,5 m:n syvyiseen veteen 5 cm:n levyisistä ja 2,5 metriä pitkistä ja toisesta päästään teroitetuista säleistä, jotka nidottiin vittaksilla yhteen. Näin koottu “aita” painettiin jäältä käsin halutun muotoisena pohjaan ja tuettiin paaluilla. Johde rakennettiin rantaviivasta alkaen pystytettyjen seipäiden varaan myötäsukaan työnnetyistä havu-ja lehtipuista. Johde ulottui katiskan nieluun ja johdatti paikalle tulleet kalat katiskaan. Johteen tehoa lisäsi kesän mittaan myös se, että johde oli samalla kuin turo, jossa pikkukalat asustivat ja samalla houkuttivat petokaloja paikalle.
Kasiniemen vesistä katiskalla sai lähinnä lahnoja ja haukia. Kokeminen tapahtui suurella haavilla. Katiska toimi myös sumppuna, joten kokemassa voitiin käydä tarpeen vaatiessa.
Leo Leppälahti kertoi 50-luvun puolenvälin tienoilla olleensa Valter Schildtin aloitteesta hänen sekä Aulis Aholan ja Heikki Kukkomäen kanssa rakentamassa Kasiniemen viimeisiä puukatiskoja Alavirtaan. Säleitä ei enää otettu kirveellä jouhipetäjistä eikä nidevitsoja väännetty kaskimaan koivusta kuten ennen. Säleet tehtiin Koivun sahalla ja nidontaan käytettiin rautalankaa. Paikalleen asettaminen tapahtui vanhaan malliin viimeisiltä jäiltä, niinkuin kuvastakin ilmenee.
Puukatiska olisi hieno nähtävyys vaikkapa Ruhansillan kupeessa, jos vain tekijöitä löytyisi. Vieressä tietokoneen CAD-ohjelmalla tehty kaavamainen esityskuva liistekatiskasta.
|