|
|
|
Vettä tuulivoimalla Tuulivoimalla on jauhettu viljaa vuosisatoja ja nykyään sillä jauhetaan luomusähköä yhä enenevässä määrin. 1920–30 -luvuilla monella tilalla vesi nostettiin tuulen avulla. Tuulimoottorit olivat useimmiten metallirunkoisia, mutta joskus myös puurakenteisia. Multatöyryn pellon keskellä edelleenkin seisova tuulimoottori lienee Padasjoen viimeinen. Käytössä sekään ei ole ollut 50 vuoteen.Kuvan tuulimoottori on rakennettu alunperin 30-luvun alussa. Koneisto on amerikkalainen. Kääntösiivestä on vieläkin selvästi luettavissa: The Aermotor, Chicago. Toisella puolen on maahantuojan/myyjän nimi: Rob. Huber, Helsingfors. Nykyisestä rakennelmasta puuttuu siivestä alas kaivoon mennyt puinen "mäntä", joka epäkeskoisesti siipipyörään kiinnitettynä sai aikaan pumppuliikkeen. Kaivosta noussut vesi meni maanalaista putkea pitkin n. 150 metrin päässä olleen karjarakennuksen parvelle, jossa oli parin kuution suuruinen puinen säiliö. Sieltä vesi valui putkea pitkin navettaan ja talliin. Tuulimoottori oli käytössä 50-luvun alkuun. Kääntösiipi käänsi siipipyörän tuulen mukaan oikeaan suuntaan. Mikäli vettä ei tarvittu, voitiin koneisto lukita. Jos taas oli pitemmän aikaa aivan tyyntä, voitiin vesi nostaa käsipumpulla. Alkuperäinen rakennelma alkoi uhkaavasti lahota ja niinpä 70-luvun alkupuolella torni rakennettiin uudelleen. Kylässä ei siihen aikaan ollut sellaisia nosturilaitteita, että pumppukoneisto olisi voitu nostaa pois ja jos taas koko torni olisi kaadettu, laitteisto olisi rikkoontunut. Tornin purkaminen tapahtuikin niin, että vuoron perään kustakin jalasta sahattiin pieni parrun pätkä ja näin torni laskeutui pikkuhiljaa alas. Maassa rakennettiin uusi entisenlainen torni, joka vedettiin traktorilla pystyyn.
|
|
|
Kasiniemen
puhelinkeskuksen pitkäaikainen hoitaja Hilda Mallinen (kts. Kasiniemen Sanomien numero 7) |
![]() |
|
|
Koivu Oy:n kuorma-autot 1950- ja 1930-luvuilta. |
|
![]() Vuonna 1941 piikkipyörätraktori kulki häkäpöntön voimalla. |
|
|
|