Jermunen: – Hyvää iltaa arvoisa yleisö ja hyvää iltaa herra Ruhansilta. Mitäpä kuuluu?

Ruhansilta: – Ouloksun vallan, että minuako toimittaja meinaa, kun herrasta puhu. Kaikki kuuluu, jos kovaa puhutaan. Luulin, ettei toimittaja ehli tuleenkaan, vaan joulun yksikseni ittekseni puhuun. Mutt kyllä ittekseen puhuminen tän ikäseltä käy vallan luonnostaan. Pistäppäs vahtmestar kesken kaiken tälläin tuokkoin yleisölle kiertään, kaks saa ottaa kuka ilkee. Suu makeeks sano Tiuhas-Kustaa, kun paleltuneita perunoita söi.

– Ehkäpä nyt sitten ajettelemme vanhoja asioita ja puhumme niistä.

– Se on kyllä koko lailla vaikeeta puhua ja ajatella samaan aikaan. Täytyis ajatella, mitä puhuu, ettei puhu, mitä ajattelee.

– On ollut todella lämpimät ilmat.

– On se suvi ollut koko lailla lämmintä. Lämmintä ja märkää kuin Latopalaneen Iitan kahvee. Nää lomalaiset ruukaa suviseen aikaan ottaa aurinkoa, mutta ny ne on tiemmä ottanu pelkkää varjoo. Kyllä tarkenee, sano Pukkisuo, kun saunan lavolla tallukat jalassa istu. Suvi alko vallan myöhään, mutta kai se sitten loppuu sen verran aikasemmin.

– Puhutaanpa sitten vanhoista asioista. Kertokaapa sitten vaikka lasten leikeistä.

– Sit ol Kasniemes ennen vanhaan mahlottomasti mukuloita, jossain taloissa toista tusinaa. Ei sihen aikaan ollu leikkitavaroita eikä ollu kyllä aikaakaan, kun mukuloilen pit kaiken suvee paimenessa juosta mullikoilen peräs. Hiekkalaatikoissa ol pelkkää sepeliä ja talvisaikaan jäätyneet hevosenpaskat ol ainoot leikkitavarat. Ja sitten pojil ol sellain leikki, kun pierun poltto. Sihen ei tarvittu kun tulitikkuja. Porsaan salvuuta ja kukon lahtia ol mukava kattella. Siitäs sait kun et muninut, sano Levänperän Iita, kun kukolta kaulan katkas. Lykkyä tykö ja kansi päälle, sano Raimajärven Manta, kun sikaporsasta markkinoille vei.

– No kylläpä oli leikit, todella kehittävää. Entäs isompien lasten leikit?

– Isommilla mukuloilla ol syksyseenaikaan sellain peli, kun ol pimeet ehtoot, nin likat ja pojat ruukas olla piilosilla isossa heinälalossa. Ne men parittain piiloon ja kukaan ei hakenu. Oltiin vaan hiljaa, kun hiiri vakassa.

– No voi herran tähden. Se oli omituista piilon leikkimistä. No entäpä nuorison illanvietto? Millaisia huveja heillä oli vai ilkeekö ollenkaan kysyä?

– Ruhansillalla usein tanssattiin. Tiuhas-Kustaa ol kova soittomies. Nuoret ol vallan innossaan. Roihuu, kun Hautasaaren Mantan rakkaus, sano Meteli vainaa, kun kaskee poltti. Hyppii, kun kukko tappuroissa, sano Tervalahlen Elviira, kun Rummetin Malkias polkkaa men. Nin on, kun viskarssin auraa kääntäs, sano Arvelan Aapi, kun muijansa kanssa polskaa hyppi.

– Pitääkö paikkansa, että silta kerran romahti?

– Kyllä pitää. Rytisee, kun Oolannin solassa, sano Kurkisuon Kustaa, kun siltapalkit petti. Helvetti, nyt meni henki, sano Raiskio, kun veteen putos.

– Olivatko kaikki kylän nuoret tanssitaitoisia tai -halukkaita?

– Eihän ne ollu. Ninkun ei Seppäsuon Mooses, se ei ruukannu tanssata ollenkaan, nin Latopalane vainaa sano siitä, että seistä tököttää vaan paikallaan kun suolitukos. Toinen vallan vastahakonen ol Ämmäsuon Aapi. Se pyörii sittenkin, sano Levänperän Iita, kun Aapin tansiin haki. Rimminmutkan Eemeli ruukas vaan kattella. Lipu kälestä, kun Mäntän saippua, sano Eemeli, kun taskumatti veteen putos. Nin että mahlotonta ol meno. Sikosuon muorikin otti tilaisuulesta vaarin.

– Olipa se menoa. Kaippa nämä tanssi-illat joskus häihin johtivat?

– Kyllä sitä häitäkin pilettiin, kun ol pitkään yhlessä tanssattu. Tupakkia päälle, sano Tervalahlen Eemeli, kun vihiltä palas. Ei käy ollenkaan, että piippu suussa vihitään, sano pastori Ämmäsuon pojalle.

– Oliko tupakointi siihen aikaan yleistä?

– Kyllä se ol. Kessu kasvo paskahuussin vieressä ja sihen tul vallan hyvä voima. Tupakkia ei ollukkaan ku herroilla, ninkun uittopomoilla. Saimaa ol yleisin tupakkilaatu sihen aikaan, mutta nyhän holkkisaimaa on jo kalonnutta kansanperinnettä. Sit ol ennevanhaan Maamiehen laari -lehlessä sellain ilmotus: Me uimaan tai naimaan, aina maistuu Saimaa.

– Kyllä varmaan kävi kaupaksi, kun oli niin osuva mainos. Millaista kuria muuten lapsille ennen pidettiin?

– Se ol vallan kovaa. Paremmin, sano Arvelan poika, kun äite tukasta veti. Olkaa siivosti, kun sikaporsaat karsinassa, sano lukkar Lönsteti kiertokoulussa. Vallan pelätty ol kinkerpäivä, kun pit osata lukee katekismusta.

– Miten kyläläiset suhtautuivat siihen, että pappi kuulusteli tietoja?

– Kas pastoria, kun noin kyselee, vaikka itte hyvin tietää, sano Rimminmäen likka, kun kirkkoherra katekismusta kuulustel. Sanoppa eles alku, sano Vuorenalustan poika, kun lukkari isämeilän rukousta tiukkas. Sekös helkutin renksuperse se onkin, sano Tervalahlen vaari äksää, kun pappi lukusissa puukstaaveja kyseli. Lukusiin ruukattiin tulla hevosella ja sen tählen ruukattiin lopuks veisata sellain virsi kun: armollas ruunaa kaunista.

– Olisikohan näin? Kertokaapa jotain entisajan vanhempien ihmisten tavoista ja puheista.

– Kaikkeen tottuu, sano Pakari-Manta kun uuninpankolta permannolle putos. Veitti vanhan hammas, sano Jaskin vaari, kun alatoopia söi. Naama on karvanen kun Eesaun jalat, sano Sikosuon poika anopistaan. Ny ei Kasniemes o koulua eikä kauppaa eikä postia. Yhlen kerran Pukkisuon Nestor vei kirjeen postiin, nin postinhoitaja sano, että kirje painaa liikaa ja on pantava lisää postimerkkejä, nin Nestor sano, että eihän se siitä kevene, jos lisää pannaan. Sillä Nestorilla ol jo nuorena huono kuulo ja ku se ol kutsunnoissa, nin lääkär tarkasti kuuloo ja kuiskas numeroita ja sano kuusi, nin Nestor vastas, että seittemän, nin lääkär sano, että hyväksytään, kun ol nin liki. Mitäs täällä väkii ny nin hymyilee, ku lanttuvarkaat?

– Mitä mieltä olette nykyajan ihmisistä verrattuna entisajan ihmisiin?

– Kyllä täytyy sanoo, että nykyään on paljon sellasia uusavuttomia. Entiseen aikaan kaik ol päinvastoin. Kaik ol pikemminkin vanhakyvykkäitä. Ne on nää nuoretparikkin usein vallan taitamattomia. Miniä joutuu anopilleen soittaan ja kysyyn, montako minuuttia kananmunia pitää keittää, että ne pehmiäis.

– Ehkäpä lopetamme ja paljon kiitoksia vaan Teille Ruhansilta.