
|
Takaisin päähakemistoon
2. Sirkka-Liisa Nurminen 80-vuotias 4. Maire ja Olavi Alenius 80-vuotiaita 9. Kasiniemi, Skytän entinen torppa 10. Kruununmaa, valtionmaa, valtionpuisto 11. Kasiniemen kylätoimikunnan toimintakertomus vuodelta 2001 12. Kokkopirtti siirtymässä kyläyhdistyksen omistukseen 13. Kasiniemen ensimmäinen juhannussalko? 14. Kyläsuunnitelma Kasiniemeen 15. Kurkisuo rauhoitettu Kasiniemen osalta 16. Eräs jouluaatto joskus 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa 17. Janika-myrsky riehui Kasiniemessäkin 18. Se pyörii sittenkin, sano Levänperän Iita |
Sirkka-Liisa Nurminen 80-vuotias
Kasiniemen Sanomissa on moneen kertaan
selvitetty, että Kasiniemen kyläyhteisö on paljon laajempi kuin pelkkä
Kasiniemen vanha maarekisterikylä. Siihen kuuluu muun muassa useita tiloja
Luopioisten kunnan Ämmätsän kylän puolelta, yhtenä niistä Kukkomäki.
Sirkka-Liisa Nurminen (os. Kukkomäki), Kukkomäen tytär ja
emäntä, muutti joitakin vuosia sitten Luopioisten kirkolle palvelutalo
Toivolaan. Marraskuun 29. päivänä 80 vuotta täyttänyt Sirkka-Liisa kertoo
hyvin viihtyvänsä Toivolassa, mutta katsoo ehdottomasti olevansa
kasiniemeläinen ja sanoo, ettei ilman Padasjoen Sanomia tulisi ollenkaan
toimeen. – Olen vajaan viikon Olavi Aleniusta nuorempi ja meidät
kastettiin yhtäaikaa Ansiossa. Olavi aina sanoo, että meidät on samalla
vedellä kastettu. Samaan aikaan menimme kouluunkin. Alakoulua pidettiin
Kasiniemessä ensimmäistä vuotta ja opettajana oli Elli Simola (sittemmin
Sumanen). Alakoulun kävin Kasiniemessä, mutta yläkoulun Ämmätsän koulussa.
Minun mielestäni Kasiniemen koulussa oli paljon "uudenaikaisempaa".
Kukkomäen vanha pirtti
1925. –
Isäni oli Kukkomäen poika ja äitini Kasiniemestä Majamäestä. Enää
Majamäessä ei ole rakennuksia. Lapsuusmuistoista monet liittyvät Majamäkeen.
Lienen ollut suunnilleen neljävuotias, kun siellä pidettiin kinkereitä.
Kaikki olivat jo lukeneet lukutaidon osoitukseksi. Kanttori huomasi, että
halusin myös lukea ja sanoin osaavani. Kanttori kehoitti minua lukemaan.
Sanoin, että syön ensin pullan ja laitoin sitten kädet ristiin ja annoin
tulla Isä meidän -rukousta. Pahastuin kovasti, kun kanttori sanoi, etteihän
se mitään oikeata lukemista ollut. – Majamäen mummu ja muutkin kertoivat vanhoja tarinoita,
joita muistan vieläkin. Alfred-enoni (Alpree) asui Tervalahdessa ja sinne
johtavan polun varrella oli mäki, jota kutsuttiin Mustan tamman mäeksi. Nimi
juontui siitä, että siellä oli ollut musta tamma ja sen kimppuun hyökkäsi
karhu, joka löi kämmenellä hevosta niin lujaa, että kämmen tarttui hevosen
lapaan kiinni. Hevonen laukkasi karhu selässään kotiin, mutta lopetettava se
oli.
Alakoulun käyntiä
vuonna 1928 Kasiniemessä. – Kukkomäessä asuin muutaman ensimmäisen vuoteni ns.
vanhassa pirtissä, jonka portaiden edessä oli jo silloin iso kuusi. Tämä
varsinaiseksi jättikuuseksi kasvanut puu kaadettiin joitakin vuosia sitten,
koska se alkoi käydä nykyiselle talolle vaaralliseksi. – Kun olin Kukkomäen ainoa lapsi, jouduin paljon hevosten
kanssa tekemisiin ja pidinkin siitä kovasti. Muistan erityisesti Jalo-nimisen
hevosen, jolla oli saatu kilpailuissa palkintojakin. Kerran kylän miehet
kokeilivat hevosiaan Kukkomäen kohdalla tiellä, jollakin oli kilparattaiden
tapaiset kärrytkin. Minäkin kokeilin Jalolla niitä ja meno oli aivan eri
vauhtia kuin muilla. Palsaan myllyyn mentäessä oli Jalolla mukava ohitella
muita myllymiehiä ja päästä näin jauhatusjonossa edelle. Eipä silti,
myöhemmin ajoin paljon traktoriakin.
Yläkoulun käyntiä
Ämmätsässä 30-luvun alussa. Muisti on Sirkka-Liisalla säilynyt erinomaisesti,
ikivanhoista valokuvista hän selvittää henkilöt varmuudella. Myös iloinen
mieli on sairauksista huolimatta säilynyt. Lämpimät onnittelut. HH
Alfred (Alpree) -eno
Iida-vaimonsa kanssa.
|