Takaisin päähakemistoon

1. Pääkirjoitus

2. Sirkka-Liisa Nurminen 80-vuotias

3. Hyvä naapuri

4. Maire ja Olavi Alenius 80-vuotiaita

5. Koulunkäyntiä Kasiniemessä

6. Aika ennen traktoreita

7. Kalajuttuja

8. Maastojuoksut

9. Kasiniemi, Skytän entinen torppa

10. Kruununmaa, valtionmaa, valtionpuisto

11. Kasiniemen kylätoimikunnan toimintakertomus vuodelta 2001

12. Kokkopirtti siirtymässä kyläyhdistyksen omistukseen

13. Kasiniemen ensimmäinen juhannussalko?

14. Kyläsuunnitelma Kasiniemeen

15. Kurkisuo rauhoitettu Kasiniemen osalta

16. Eräs jouluaatto joskus 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa

17. Janika-myrsky riehui Kasiniemessäkin

18. Se pyörii sittenkin, sano Levänperän Iita

19. Ruhansillan puheet kirjakielisinä?

20. Kaikki loppuu aikanaan

21. Joulutervehdyksiä

Sirkka-Liisa Nurminen 80-vuotias

Majamäen pirtti. Sirkka-Liisan äidinäiti keskellä.

Kasiniemen Sanomissa on moneen kertaan selvitetty, että Kasiniemen kyläyhteisö on paljon laajempi kuin pelkkä Kasiniemen vanha maarekisterikylä. Siihen kuuluu muun muassa useita tiloja Luopioisten kunnan Ämmätsän kylän puolelta, yhtenä niistä Kukkomäki.

Sirkka-Liisa Nurminen (os. Kukkomäki), Kukkomäen tytär ja emäntä, muutti joitakin vuosia sitten Luopioisten kirkolle palvelutalo Toivolaan. Marraskuun 29. päivänä 80 vuotta täyttänyt Sirkka-Liisa kertoo hyvin viihtyvänsä Toivolassa, mutta katsoo ehdottomasti olevansa kasiniemeläinen ja sanoo, ettei ilman Padasjoen Sanomia tulisi ollenkaan toimeen.

– Olen vajaan viikon Olavi Aleniusta nuorempi ja meidät kastettiin yhtäaikaa Ansiossa. Olavi aina sanoo, että meidät on samalla vedellä kastettu. Samaan aikaan menimme kouluunkin. Alakoulua pidettiin Kasiniemessä ensimmäistä vuotta ja opettajana oli Elli Simola (sittemmin Sumanen). Alakoulun kävin Kasiniemessä, mutta yläkoulun Ämmätsän koulussa. Minun mielestäni Kasiniemen koulussa oli paljon "uudenaikaisempaa".

Kukkomäen vanha pirtti 1925.

– Isäni oli Kukkomäen poika ja äitini Kasiniemestä Majamäestä. Enää Majamäessä ei ole rakennuksia. Lapsuusmuistoista monet liittyvät Majamäkeen. Lienen ollut suunnilleen neljävuotias, kun siellä pidettiin kinkereitä. Kaikki olivat jo lukeneet lukutaidon osoitukseksi. Kanttori huomasi, että halusin myös lukea ja sanoin osaavani. Kanttori kehoitti minua lukemaan. Sanoin, että syön ensin pullan ja laitoin sitten kädet ristiin ja annoin tulla Isä meidän -rukousta. Pahastuin kovasti, kun kanttori sanoi, etteihän se mitään oikeata lukemista ollut.

– Majamäen mummu ja muutkin kertoivat vanhoja tarinoita, joita muistan vieläkin. Alfred-enoni (Alpree) asui Tervalahdessa ja sinne johtavan polun varrella oli mäki, jota kutsuttiin Mustan tamman mäeksi. Nimi juontui siitä, että siellä oli ollut musta tamma ja sen kimppuun hyökkäsi karhu, joka löi kämmenellä hevosta niin lujaa, että kämmen tarttui hevosen lapaan kiinni. Hevonen laukkasi karhu selässään kotiin, mutta lopetettava se oli.

Alakoulun käyntiä vuonna 1928 Kasiniemessä.

– Kukkomäessä asuin muutaman ensimmäisen vuoteni ns. vanhassa pirtissä, jonka portaiden edessä oli jo silloin iso kuusi. Tämä varsinaiseksi jättikuuseksi kasvanut puu kaadettiin joitakin vuosia sitten, koska se alkoi käydä nykyiselle talolle vaaralliseksi.

– Kun olin Kukkomäen ainoa lapsi, jouduin paljon hevosten kanssa tekemisiin ja pidinkin siitä kovasti. Muistan erityisesti Jalo-nimisen hevosen, jolla oli saatu kilpailuissa palkintojakin. Kerran kylän miehet kokeilivat hevosiaan Kukkomäen kohdalla tiellä, jollakin oli kilparattaiden tapaiset kärrytkin. Minäkin kokeilin Jalolla niitä ja meno oli aivan eri vauhtia kuin muilla. Palsaan myllyyn mentäessä oli Jalolla mukava ohitella muita myllymiehiä ja päästä näin jauhatusjonossa edelle. Eipä silti, myöhemmin ajoin paljon traktoriakin.

Yläkoulun käyntiä Ämmätsässä 30-luvun alussa.

Muisti on Sirkka-Liisalla säilynyt erinomaisesti, ikivanhoista valokuvista hän selvittää henkilöt varmuudella. Myös iloinen mieli on sairauksista huolimatta säilynyt. Lämpimät onnittelut.  HH

Alfred (Alpree) -eno Iida-vaimonsa kanssa.